Lukupiiri: Rajattomasti rahaa niukkuudessa

Tuntuuko joskus, että talouspolitiikkaa vaivaa vahtoehtojen puute? Erityisesti isoissa taloudellisissa kysymyksissä poliitikot ja media kääntyvät niin kutsuttujen talousviisaiden puoleen. He kertovat, kuinka taloudesta tulee ajatella. Syntyy kuva väistämättömästä tieteellisestä totuudesta, joka ohjaa hyvää politiikkaa. Mitä siihen on tavallisella kansalaisella sanomista.

Paavo Järvensivun kirja Rajattomasti rahaa niukkuudessa (Like 2016) tuulettaa helposti ymmärrettävällä tavalla väärinkäsitystä yhden totuuden taloustieteestä. Taloustiede ei ole luonnontieteen kaltaista eksaktia tiedettä vaan yhteiskuntatiedettä, jossa taloudellista toimintaa voidaan tulkita monien erilaisten mallien kautta. Talousmallit ovat arvolatautuneita, ja valinta niiden välillä on poliittinen. Uusklassinen talousmalli on kuitenkin saanut niin vahvan aseman esimerkiksi yliopistojen opetuksessa, että vaihtoehtoiset tavat tulkita taloutta eivät juurikaan näy yhteiskunnassa. Näin on käynyt siitä huolimatta, että uusklassinen taloustiede on monesti erehtynyt ennustuksissaan.

Järvensivun mukaan uusklassisen talousteorian suurin ongelma on, että luonnonvarat oletetaan rajattomiksi ja raha niukaksi. Tämä johtaa ristiriitaisiin poliittisiin tavoitteisiin: Samaan aikaan pyritään kasvattamaan tuotantoa rahan saamiseksi ja vähentämään päästöjä, jotka tuotannosta syntyvät. Verotulojen toivossa ihmisiä kannustetaan tekemään mitä tahansa työtä ja yrityksiä kasvattamaan tuotantoaan riippumatta siitä, onko työ tarpeen yhteiskunnassa tai peräti haitallista planeetan kantokyvyn kannalta. Järvensivun mukaan valtioiden politiikkaa tulisi ohjata rahan sijaan reaaliset resurssit kuten luonnonvarojen määrä, työvoima ja teknologia. Reaaliset resurssit määrittävät viime kädessä valtion toiminnan raamit. Sen sijaan omasta valuutasta itsenäisillä valtioilla ei pitäisi olla pulaa.

Järvensivu kirjoittaa kiinnostavalla ja konkreettisella tavalla ja rohkeita poliittisia muutosehdotuksia kaihtamatta. Riippumatta siitä, mitä talousteoriaa itse kukin kannattaa, julkisen keskustelun taloustieteen väittämistä, niiden oletuksista ja taustalla olevista arvoista soisi lisääntyvän. Politiikkaa ei saisi piilottaa taloustieteen taakse.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *